Uusimmalla levyllään Taipale laulaa ruotsalaisen Kent-yhtyeen hittibiisin Dom andra suomeksi, Jorma Toiviaisen sanoin Ihan kuin nuo toiset. Kent-fanien tyrmistys esimerkiksi Nyt-liitteen nettisivuilla on aika rajatonta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
”Se Kentin vihellysbiisi on biisi muiden joukossa, ihan tanssittava homma”, laulaja itse kommentoi. ”Sanoin Seppo Matintalolle että tehdään vaan, ei se nyt mitään nopeeta punkkia ainakaan ole. Eihän tämä nyt ole niin Herran vakavaa!” BMG:n iskelmätuottaja Seppo Matintalo on ollut Taipaleen uran 1980-luvun lopulla alkaneen ”uuden nousun” keskeinen tekijä. Vasta 1989 Taipale pokkasi ensimmäisen kultalevynsä, Matintalon ansiosta.
Taipaleen 1970-luku oli ollut levymielessä hiljaiseloa pienessä Fonovox-yhtiössä, josta hän siirtyi Vexi Salmen Levytuottajiin ja törmäsi Matintaloon ensi kerran. 1980-luvulla Matintalo tahkosi Osmo Ruuskasen perustamassa Bluebird-yhtiössä suuria iskelmämenestyksiä muun muassa Reijo Kallion ja Jamppa Tuomisen levyillä – ja yritti saada Taipaletta firmaan.
Se ei onnistunut ihan heti, mutta Matintalo keksi 1986 Yleisradion kantanauhoista aiemmin levyttämättömän Taipaleen laulaman Ruusu joka vuodesta -valssin ja osti sen oikeudet. Levy avasi Taipaleen jalometalliputken.
”Reiska sanoi sitten, että sä näköjään puuhastelet kaikenlaista. Sovitaanko, että kasvoleikkaus ja englanninkielinen levy ei käy, kaikkea muuta voit puuhastella”, Matintalo kertoo.
Sopivasti ajassa elävät levyt ovat myyneet liki järjestään kultaa. Hupaisuuksiakin matkan varrelta löytyy: Taipaleelle teetetty Hellä ja herttainen (Koivumies-Laitinen, 1986) on selvää jatkoa Juhamatin Pieni ja lämpöinen- ja Matti Eskon Lämmin hellä pehmoinen -menestyksille, molemmat Veikko Samulin ja Raul Reimanin käsialaa.
Mustangs-rautalankaorkesterin kanssa tehty Virran rannalla (1990) oli sekin esimerkki näppärästä ajan hengen monistamisesta.
”Matintalo ehdotti saundeiltaan Agents-tyyppistä levyä. Mua pelotti, että ruvetaanko arvostelemaan matkimisesta, kun Topi Sorsakoski oli juuri pinnalla.” Pelko oli aiheeton. Levy toi Taipaleelle hänen uransa ennätysmyynnin, yli 50000, eli platinaa.
Erkki Frimanin lisäksi Taipaleelle ovat tehneet paljon Jori Sivonen, Kari Litmanen ja Jari Holm. Esimerkiksi Litmasen Taipaleelle tekemä Jaksaa vanhakin tanssia on Teoston Soitetuimmat-listan kestohittejä: lukemattomat tanssiorkesterit soittavat sitä ilta illan perään.
Suomalaisista tangoista Taipale ei aio koskaan luopua, vaikka hänenkin levyillään iskelmä – ja Kent – on sivuuttanut tangon. ”Tangoilla mä olen tullut tähän työhön, ja niillä mä lähden.” Joskus vielä hän haluaisi tehdä suuren tangolevyn suuren orkesterin kanssa.
Kesällä 1962 tehdyn ensisinglen A-puolella soi tietenkin tango, Aila ja kääntöpuolella Yön hetket. Unto Monosen Satumaan Taipale levytti saman vuoden syksyllä, ja siitä uran todellinen lähtölaukaus.
”Lauloin kymmenen vuotta tangoja Scandialle, ne tehtiin Jaakko Salon kanssa, vaikka keikoilla esitettiin muutakin. Matintalolta rupesin sitten saamaan levytettäväksi reippaampaakin iskelmää, ja siitä taas uutta ohjelmistoa keikoille.” 1960-luvulla tangot vuorottelivat myyntilistan kärjessä The Beatles -yhtyeen ja Rolling Stonesin kanssa. 1970-luvulle tultaessa kauppansa tekivätkin toisenlaiset levyt, kun Suomi-rock nosti päätään.
”Tangoa tanssittiin ihan samalla tavalla, mutta myynnillisesti se hiipui. Keikkaa onneksi oli niin, että näkkileivässä pysyttiin, kun soitettiin hyvää tanssimusiikkia. Mulla oli erittäin hyvä bändi silloin”, Taipale sanoo.
Edelleen tangot ja muut paritanssit vetävät lavoille väkeä – paitsi kaiketi Helsingissä. Ravintola Maestro sulkee tänään lopullisesti ovensa tanssipaikkana; jäljelle jää enää Vanhan Kellari eli Wanhan tanssikellari. ”On tämä sentään niin iso kylä, että luulisi tanssijoitakin löytyvän. Ihmettelen suuntausta kovasti.” Oman bändin, joka Taipaleella oli vuodesta 1965, hän lopetti kymmenisen vuotta sitten. ”Ajattelin, että sitä on jo vähän nuorempiakin miehiä kantelemaan äänilaitteita ja vetelemään piuhoja.” Keikkabussin ajaminen loppui myös, nykyään keikat ajaa Erkki Friman. ”Yläkertaan” eli Oulun korkeudelle ja ylemmäs mennään lentäen, ja ajetaan vasta loppumatka.
PIRKKO KOTIRINTA
Reijo Taipale uransa alussa.
Oheinen kuva sisältyy teokseen Musiikkia kaikkiruokaisille, toim. Jari Muikku, kust. Gaudeamus, 2001
Reijo Taipale musiikki- ja infoblogi 