ÄÄNITTEELLÄ JULKAISTUT TALTIOINNIT: AJOMIES (2007)

Myös tämä Reijon taltiointi tehtiin Agentsin isännöimässä Laulava sydän- TV-ohjelmasarjassa vuonna 1999. Tämä sävelmä on venäläisromanssi jonka tällä tekstillä lauloi meillä ensimmäisenä levylle Olavi Virta vuonna 1958, Reino Helismaan sanoin. Tästä on muita levytettyjä tekstiversioita olemassa. Ks. lisäinfoa ohessa:https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajomies_(laulu)

Kappaleen tekijä- ja levytystiedot:https://www.discogs.com/Various-Laulava-Syd%C3%A4n-Musiikkia-TV-Sarjasta-Vol-1/release/2157924 https://www.discogs.com/artist/369746-Agents-2

Ks. ko. TV-taltiointi:

Kappaleen alkusanat (ensimmäinen säkeistö ja kertosäe): “Pois jäänyt jo kiireeni lie…”

TIIVIS KEIKKATAHTI VAATINUT VERONSA VÄSYMYKSEN MUODOSSA

Ote teoksesta Satumaa – Reijo Taipaleen tarina, toim. Hellevi Pouta, kust. Karisto, 2017:

1970-luvulla tangobuumi oli ohi, mutta se ei heijastunut Reijon keikkatahtiin. Hän teki kaiken aikaa tiiviisti keikkoja orkesterinsa kanssa. Ehkä jopa liian tiiviisti, sillä vuosikymmenen lopulla hän väsyi.

Hän oli tulossa kolmen viikon Lapin kiertueelta kotiin. Riihimäen kohdalla hänen päässään alkoi soida humppa Kuusamoon. Se ei kuulunut hänen ohjelmistoonsa, koska siihen ei muutenkaan kuulunut kuin pakolliset humpat, mutta sitä soitettiin levyiltä tanssipaikoilla väliaikamusiikkina. Tuo humppa soi hänen päässään sitten viikkokausia. Myöhemmin se on naurattanut, mutta silloin se oli ahdistavaa, sillä olo ja elo eivät muutenkaan tuntuneet olevan kohdallaan.

Reijosta oli raskasta kantaa vahvistinlaitteita keikan jälkeen peräkärryyn. Ennen homma oli ollut normaali osa keikkarutiinia. Joskus hän tunsi itsensä niin väsyneeksi, ettei hän jaksanut ajaa kotimatkaa, ja kuskin paikan otti joku hänen muusikoistaan. Hän vain istui autossa ja tuijotti ikkunasta ulos. Pahinta oli se, kun unet menivät. Lopulta nukkumisen korvasivat vain tunnin tai puolen tunnin torkahdukset.

Jatkuva väsymys alkoi kiristää hermoja ja murentaa itsetuntoa. Reijo kuvitteli, ettei hän osaa enää laulaakaan niin kuin ennen. Yleisön eteen nouseminen oli ilta illalta vaikeampaa. Hän pelkäsi, että pian hänet nauretaan pihalle. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut raskaan maton alla. Huomaamattaan hän laihtuikin useita kiloja.

Epätietoisuus hämmensi ja pelotti. Reijo ei keksinyt, mistä unettomuus voisi johtua, sillä hänellä ei ollut erityisiä huolia. Ura oli mallillaan ja perhe- ja talousasiat kunnossa. Hän oli terve eikä kuitenkaan ollut terve. Silloin ei puhuttu burn outista eli loppuun palamisesta, joka on myöhemmin ymmärretty syyksi selittämättömään uupumukseen.

Oheisella kasetilla on mm. em. humppa Kuusamoon.

 

 

 

REIJO JOUTUNUT MYÖS JULKISUUDEN HENKILÖNÄ JUORULEHDEN HUHUJEN AIHEEKSI

Ote teoksesta Satumaa – Reijo Taipaleen tarina, toim. Hellevi Pouta, kust. Karisto, 2017:

Reijo ehti saada nimensä jo maamme ensimmäiseen varsinaiseen juorulehteen Madameen, jota aikansa kohukaunotar Tabe Slioor pyöritti vuosina 1962-1965. Lehdessä Reijon kerrottiin sairastavan keuhkosyöpää. Erään toisen lehden palstoilla hänelle tarjottiin uran alkuvuosina kurkkusyöpää. Tämän huhun taustalla oli se, että hän lopetti Kullervo Linnan orkesterin solistina syksyllä 1964 jatkaakseen oman yhtyeen kanssa, mutta ei lähtenytkään saman tien liikkeelle, vaan keikkaili muutaman kuukauden freelancer- solistina. Kysyttiin, onko vakava sairaus syynä siihen.

Oman orkesterinsa kanssa Reijo alkoi keikkailla seuraavana vuonna. Juorupalstojen huhut olivat jo unohtuneet, jos niitä oli ylipäätänsä noteerattukaan. Silloin ei ollut sellaista mediakulttuuria, että asioita olisi kohtuuttomasti paisuteltu ja pöyhitty isoin otsikoin päivästä toiseen. Juorupalstoilla saattoi sen sijaan laukoa lauseen tai parin huhuna melkein mitä tahansa.

Julkisuuden henkilöt olivat silloin ihmisten mielissä paljon merkittävämpiä persoonia kuin julkisuuden henkilöt nykyisin. Kepeää julkkis- sanaa ei ollut edes olemassa. Teitittely ja kunnioittava suhtautuminen oli yleistä. Reijo muistelee, miten arasti ihailijat häntäkin lähestyivät. Hän oli arvoisa taiteilija, jolta tultiin kohteliaasti pyytämään kuvakorttia ja nimikirjoitusta. Jotain sen ajan julkkiskulttuurista kertoo sekin, että Reijon kotiosoite saatettiin julkaista lehdessä hänen haastattelunsa yhteydessä, jotta halukkaat voisivat lähettää hänelle ihailijakirjeitä.

Reijo sai rauhassa mennä kihloihin ja naimisiin ja tulla isäksi. Vasta 1960-luvun loppupuolella Hymy-lehti alkoi pistää julkaisuuden henkilöitä varpailleen, mutta tasaista perhe- ja keikkaelämää viettävästä Reijosta ei senkään sivuille saatu kohujuttuja.

 

 

 

ÄITIENPÄIVÄN ONNETTOMUUDEN JÄLKISEURAUKSENA MEDIAMYLLÄKKÄ

Ote teoksesta Satumaa – Reijo Taipaleen tarina, toim. Hellevi Pouta, kust. Karisto, 2017:

Reijon rattijuopumus ei jäänyt pelkäksi uutiseksi, vaan siitä kirjoittelu sai jopa farssimaisia piirteitä.

Vaadittiin, että Reijon pitää moraalisista syistä pudottaa keikkahintojaan. Asiantuntijavoimin pohdittiin, kuinka paljon ja missä ajassa hänen on pitänyt nauttia alkoholia promillemäärän saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon hänen ikänsä, sukupuolensa ja arvioitu pituutensa ja painonsa ja maksan oletettu kunto. Ennakoitiin rangaistuksia ja tehtiin otsikko mahdollisesta vankeustuomiosta. Kirjoitettiin rajusta kolarista ja kännissä kaahailusta. Maalattiin kaikki kauhukuvat, joita rattijuopumus voisi aiheuttaa. Kollegat antoivat tapauksesta lausuntojaan sekä neuvojaan siihen, miten Reijon pitäisi nyt toimia.

Eräs toimittaja kysyi Reijolta, onko hän harkinnut itsemurhaa tämän skandaalin vuoksi. Joku ehdotti, että Kassu Halosen ja Vexi Salmen pitää kiireesti tehdä Reijolle laulu, joka kertoo tuosta äitienpäivän aamusta. Löytyi sellainenkin maininta, että tapaus on ollut järkytys koko Suomen kansalle.

Reijolta itseltään ei juuri kommentteja herunut, vaikka innokkaimmat toimittajat tulivat hänen kotiovensa taakse kolistelemaan. Hän istui hiljaa lattialla, ettei mitään liikettä näkyisi, ja kuunteli, miten postiluukusta huudeltiin, että tiedämme sinun olevan kotona, joten tule avaamaan ovi.

Reijo luotti vanhaan viisauteen, jonka mukaan lantakasa löyhkää sitä pahemmin, mitä enemmän sitä tonkii. Lyhyesti hän aikanaan kommentoi, että joka tapauksessa elämä jatkuu ja että hän haluaa jatkaa sitä rehellisenä ja kunniallisena ihmisenä, vaikka näin on käynyt. Hän lupasi palata yleisön eteen nöyränä miehenä.

Huvijärjestäjä Jouko Elevaara uskoi, että Reijo tule perumaan tapauksen vuoksi kaikki kesän keikkansa, ja hän sanoi jopa toivovansa sitä. Reijo näki asian toisin: jos hän nyt pistäisi päänsä pensaaseen, se olisi vastuun pakoilua.

ÄITIENPÄIVÄN AAMUNA RUUSUJEN OJENTAMISEN SIJAAN TUTKITTAVANA SAIRAALASSA

Ote teoksesta Satumaa – Reijo Taipaleen tarina, toim. Hellevi Pouta, kust. Karisto, 2017:

Äitienpäivän aattona 2000 Reijolla oli keikka Lapuan Latosaaressa. Ennen keikkamatkalle lähtöä hän oli käynyt ostamassa kimpun ruusuja ja piilottanut ne autotalliin. Aamuvarhaisella hän voisi hakea kukat sieltä ja toivottaa vaimolleen hyvää äitienpäivää.

Äitienpäivän aamuna hän ei kuitenkaan ollut kotona ojentamassa ruusuja, vaan tutkittavana Töölön sairaalan päivytystyspoliklinikalla.

Latosaaren keikka encoreineen oli venynyt lähes aamukahteen. Sitten Reijo oli lähtenyt hanuristinsa Erkki Frimanin kyydissä Riihimäelle, missä hänen oma autonsa odotti. Koska hän ei enää miljoonien kilometrien jälkeen halunnut ajaa pitkiä keikkamatkoja itse, ne tehtiin niin, että hän ajoi Helsingistä Riihimäelle ja sieltä jatkettiin Frimanin autolla keikkapaikalle.

Reijo oli aamulla lähestymässä Helsinkiä omalla autollaan. Hieman ennen kehäkolmosta hän alkoi kaivaa hansikaslokerosta kasettia, sillä hän ajatteli kuunnella hetken tulevan levynsä taustoja. Sen puuhastelun seurauksena auto luisui ohituskaistalle. Reijo teki nopean palautusliikkeen, mutta se oli liian äkkinäinen. Auto syöksyi tieltä. Onnettomuus tapahtui kello 6.35.

Reijo kömpi romuttuneen auton ikkunasta ulos ja istahti tien pientareelle. pian paikalla olivat ambulanssi ja poliisiauto. Poliisi puhallutti Reijon onnettomuuspaikalla ja vei sitten verikokeisiin. Promillelukemaksi merkittiin 1,8.

Sellaista ei olisi saanut tapahtua, Reijo sanoo, kun tuosta äitienpäivän aamusta on kulunut 17 vuotta.

Kuvassa Reijo Anita- vaimonsa kanssa.

REIJO LAULANUT JUHA HOSTIKAN KOTONA SATUMAAN HIENOIMMALLA MAHDOLLISELLA TAVALLA

Ote teoksesta Satumaa – Reijo Taipaleen tarina, toim. Hellevi Pouta, kust. Karisto, 2017:

Juha on kokenut nuoruudessaan hetken, jolloin moni suomalainen olisi luultavasti halunnut olla hänen paikallaan.

Elettiin 1980-luvun loppupuolta, ja hän oli silloin reippaasti alle kaksikymppinen nuorukainen. Reijo tuli perheen kotiin Helsingin Pukinmäkeen ja lauloi olohuoneessa Satumaan niin hienosti kuin sen ylipäätänsä voi laulaa. Se hetki teki vahvan vaikutuksen Juhaan ja sen ainutlaatuisuus säilyy hänen mielessään lopun elämää. Hän muistaa ihmetelleensä, miten vahva ääni Reijolla akustisesti oli.

Reijo tuli Hostikoille Juhan isän Pertin pyynnöstä. Juha oli alkanut puhua isälleen, joka oli radion sinfoniaorkesterin soolopasunisti, että häntä on ruvennut kiinnostamaan tanssimusiikki, ja että hän haluaisi oppia laulamaan sitä niin kuin Reijo Taipale. Isä vastasi, että mikäs siinä, soitetaan Reiskalle ja pyydetään häntä neuvomaan sinua. Juha tiesi, ettei isä ole niitä Hostikoita, joiden kanssa Reijo oli tehnyt tanssikeikkoja ennen äänenmurrostaan, mutta ei sitä, että isä oli opettanut 1960-luvulla Reijolle trumpetinsoittoa.

ANNE MATTILAN JA REIJON LEVYLLÄ JULKAISTU DUETTO KERÄILYHARVINAISUUS

Ote teoksesta Satumaa – Reijo Taipaleen tarina, toim. Hellevi Pouta, kust. Karisto, 2017:

Vuonna 2005 Anne ja Reijo levyttivät dueton Villiinnyttiin, joka tuli Annen cd-levylle Perutaan häät. Levyt, joilla tuo esitys on, ovat harvinaisuuksia. Duetto on nimittäin mukana vain levyn ensimmäisessä erässä. Seuraavista se jouduttiin poistamaan tekijänoikeusepäselvyyksien vuoksi.

Ks. ko. kappaleen esittelyartikkeli jossa vaihtoehtoiset kuuntelulinkit mukana:https://wp.me/p5ZVzz-LI