Ote teoksesta Satumaa – Reijo Taipaleen tarina, toim. Hellevi Pouta, kust. Karisto, 2017
Vuoden verran seurusteltuaan Anita ja Reijo alkoivat puhua kihlautumisesta ja katsella kultasepänliikkeiden näyteikkunoita. Kihlasormukset ostettiin vanhan Forumin kauppakujalta ja niihin kaiverrutettiin päivämäärä 17.12.1963. Kihlajaiskahvit juotiin Anitan kotona, mutta vasta sen jälkeen, kun Reijo oli virallisesti pyytänyt Anitan isältä tyttären kättä ja luvannut pitää tyttärestä hyvää huolta.
Seuraavana syksynä Reijo ilmoitti Anitalle, että hänellä on vapaa lauantai 19. päivänä joulukuuta. Silloin voidaan viettää häät. Ja silloin ne vietettiin. Anitalla oli pitkä valkoinen morsiuspuku ja huntu sekä ruusuista ja kieloista sidottu morsiuskimppu, kun hän odotti Reijon rinnalla Pitäjänmäen kirkon ovella häämarssin alkamista. He odottivat ja odottivat. Minuutit matelivat. Menikö jo kymmenen minuuttia vai enemmän, eikä urkujen pauhu vain alkanut. Lopulta Anita päätti, että nyt lähdetään liikkeelle, sillä kanttorille on ehkä tapahtunut jotain odottamatonta. Kun he pääsivät kirkon käytävää puoleen väliin, kanttori syöksyi urkujen ääreen, ja häämarssi alkoi. Taipaleille ei koskaan selvinnyt, miksi kanttori myöhästyi.
Reijo Taipale musiikki- ja infoblogi 