Kontrabasisti
Tapio Salo kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 17. maaliskuuta kotonaan Espoossa. Hän oli 61-vuotias, syntynyt 22. toukokuuta 1948 Kurussa.
Tapio ”Jäpikkä” Salo kuului siihen poikkeuksellisen lahjakkaiden jazz- ja viihdemusiikin taitajien joukkoon, jotka Tampereen suunnalta vuosien varrella suunnistivat etelään; tulivat, näkivät, soittivat ja voittivat. Olen iloinen, että olen saanut tehdä yhteistyötä heistä muutaman, kuten Acre Karin, Rauno Lehtisen, Raimo Roihan, Seppo Rannikon ja lähes 30 vuotta Tapio Salon kanssa.
Salo opiskeli 1960-luvulla Tampereen musiikkiopistossa kenraalibassoa, musiikinteoriaa, soinnutusta sekä säveltapailua. Opintojen jälkeen hän soitti Tampereen kaupunginorkesterissa, TV2:n viihdeohjelmissa, teattereissa, jazztapahtumissa sekä keikkamuusikkona muiden muassa Paula Koivuniemen, Pasi Kauniston, Eino Grönin ja Reijo Taipaleen orkestereissa.
Vuonna 1978 Salo muutti Helsinkiin, jossa tutuiksi tulivat erilaisten säestys- ja orkesteritehtävien ohella niin tv- ja radio- kuin levystudiotkin. Hän hallitsi tyylit estradiviihteestä klassiseen.
Tapio Salo oli jo perusluonteeltaan basisti, eräänlainen fundamentti, tuo luotettava kivijalka, jonka varaan saattoi turvallisesti rakentaa ja kehittää vaikka mitä. Hänen oli helppo hahmottaa kokonaisuutta ja siten pitää koko homma hanskassa. Ilmiömäisen herkästi Salo myös vaistosi muusikkotoveriensa pienimpiäkin vivahteita. Niitä vivahteita, joita ei välttämättä ole nuotteihin merkattu, vaan jotka värähtelevät ja elävät vain rivien ja korvien välissä.
Herkkyyden vanavedessä seurasi myös tietty arkuus, eikä Salo koskaan liialti ”stadilaistunut”. Antoisimmat keskustelumme kävimmekin milloin hänen mökillään Hämeen Aurejärven rannalla, milloin Saaristomerellä purjehtien.
Salolta saattoi kysyä neuvoja ja mielipiteitä. Myös kiperiin asioihin sai rohkaisua mutta myös kirpeätä, rakentavaa kritiikkiä, jossa hänen hiljainen, hersyvä huumorinsa oli alati läsnä.
Työtoverina pääsin läheltä seuraamaan Tapio Salon taiteellista kasvamista ja ammattitaitoa – mutta myös hänen sairautensa aiheuttamaa voimien hiipumista. Hän sai täyden taiteilijaeläkkeen 2006.
Lasse Mårtenson
Kirjoittaja on Tapio Salon ystävä ja muusikkotoveri.